Eilen illalla hartiat ja väsen käsi särkivät sen verran julmetusti, että päätin ottaa särkylääkkeen ja lihasrelaksantteja ennen nukkumaanmenoa. Kivut meni ohi, mutta nukuin kuin tukki ja vieläkin on ihan höntti olo niitten relaksanttien takia. Sen verran havahduin aamulla, että nostin Joomon kopastaan. Sillä ei ole maailman pisin pinna, varsinkin tuolla kopassaolo hereillä on ihan raivostuttavaa, ja jos en hetipaikalla nouse kun käsky käy, täytyy paikat laittaa uuteen uskoon. Jatkoin heti nukkumista ja heräsin seuraavaksi siihen, että Joomo söi eilisiä ruokiaan, marttyyrin elkein.
Hullumpaakin jälkeä on aikaiseksi saatu kuin tänään, tänään on sentään mökki vielä pystyssä (mutta sen pitäisi olla toki kiinni nurkassa ja ton puun pystyssä).



Selailin tuossa aamukahvia juodessani Hullujen päivien mainosta. Kaikkea kivaa siellä olisi tarjolla, mutta taitaa jäädä taas kerran väliin. Yksi syy on tietysti huutava rahapula, mutta painavampi on silti se, että se on musta ihan hirveä tapahtuma. Sinne kun menen, niin ahdistun ihottumalle asti ja nään painajaisia. En kauheasti nauti siitä mentaliteetista, joka valtaa ihmiset hiukeiden tarjousten edessä. Vähiten pidän siitä, kun huomaan itse muuttuvani samanlaiseksi hirviöksi. Ehkä yhden cd:n sieltä voisi käydä hakemassa. Riistää se jonkun mummon tai lapsen kädestä ja nauraa räkäisesti päälle... Eniten himottaa tietysti halvat lennot, mutta sellaiseen en nyt saa irrotettua varoja näin yhtäkkiseltään. Unelmissa on tehdä ulkomaanreissu kesän aikana, mutta se kaatuu luultavasti siihen, etten osaa päättää, että menisinkö jonnekin rannalle löhöilemään ja kaupunkilomalle. Jos kutsuisi itsensä taas Saksaan, hmmm.