Nyt on eläinlääkärissä käyty, poika on madotettu, ja nokka ja kynnet trimmattu. Hauskaa oli eli ei, mutta jos kaikki hyvin menee, niin seuraavaksi käydään siellä vasta vuoden päästä. Ja silloinkaan ei varmaan tarvi nokkaan kajota, ei se nyt niin hapiaa kasva. Eläinlääkäri oli vieras, onneksi se vanha palaa äitiyslomalta ensi vuodeksi, tykkäsin siitä enemmän, kuten myös konna (ja se nyt lienee tärkeintä). Lääkärissä käynti on hurjannäköistä touhua, kun lääkäri pitää konnaa päästä kiinni ja sen silmät pullistuu. Yh! Tällä kertaa selvisin sentään painajaisitta. Se lämmitti sydäntä, että mun puhelu sai konnan rauhoittumaan, kun taas eläinlääkärin höpinä sai sen rimpuilemaan hulluna.
Nokan trimmaus vaikuttaa ihan kuten parturissa käynti: konna näyttää nuoremmalta ja siistimmältä. :) Tässä vähän otoksia:

Ennen...



... ja jälkeen


Ja vielä todiste, että kasvettu ollaan:

vuonna 1995:


... ja 2008:


Sori, ettei kuva ole parempi, mutta konna ei ollut oikein kuvaushalukas. Se yritti koko ajan uhitella kameralle tai mennä ton tikkuaskin päälle. Varsinainen linssilude. :D