Tentti meni läpi, kasassa siis 208 ovaria. Loistavaa opintojensuunnittelua!
Joomo oli eilen onnellinen pieni konna, kun se sai mandariinia. (Ilkeänä ihmisenä olen pitänyt hedelmistä noin kuukauden taukoa, kun niissä on niin paljon sokeria.) Hieman uhkaava tilanne syntyi, kun konna hotki minkä kerkisi vähän ylisuuria paloja, joita sitten kävin puolittamassa. Joomo ei siitä tykännyt, vaan näytti lähinnä siltä, että puree seuraavaksi. Mun ruokiin ei kosketa! Lopputuloksena oli hyvin tahmea konna.
Tänään mulla on ollut pinna vähän kireällä, kun pitäisi kirjoittaa eikä millään hotsittais. Joomo on taas purkanut antaumuksella energiaansa yrittämällä kiivetä paikkoihin, joihin se ei pääse, kaivautumalla lipaston alle, jonne se ei mahdu, tai muuten vaan kolistelemalla kilpeä ympäriinsä. Väliovi mitä parhain tähän tarkoitukseen, koska se kaikuu riemastuttavasti. Mulla leikkasi kiinni ja nostin sen sänkyyn tuhtaamaan. Meno on kovaa, mutta sentään hiljaista. Täytyy vaan koko ajan pitää siitä toisella silmällä vaari. Konna kyllä tajuaa, että on korkealla, eikä siis yritä mitään kamikaze-hyppyä (vaikken siihen sataprosenttisesti luotakaan) mutta on kuitenkin vakuuttunut, että pääsee yöpöydälle, vaikka välissä on hyvinkin konnanmentävä rako. Voi lasta.