Sainpas kapustettua takaisin hevosen selkään, niin sanoakseni. Kaksi viimeistä päivää on mennyt kyllä ihan harakoille gradun suhteen. Eikä siinäkään nyt mitään, jos en pariin päivään kirjoita (although like sand in glass, so go the days of our lives, eli kiirus tulee) mutta kun en ole saanut yhtikäs mitään muutakaan aikaiseksi! Kämppä on niin kaameessa kunnossa, että oksettaa. Paljon saa syytää konnan niskoille muttei sentään ihan kaikkea. Multakin kun ihan perusasiat tuntuvat välillä unohtuvan, kuten ettei kannata vatkata ketsuppipulloa, jos kädessä on myös suolasirotin. Nyt tuo siivousprojekti on levinnyt niin suureksi, etten ehdi millään koko homma hoitamaan kerralla ja puoliksi en viitti aloittaa. Antaa paskan olla, niin sanoakseni. Kyllä se mua jaksaa odottaa!
Mutta kohta on toinenkin osio analyysia valmis. Yksi sana puuttuu. Ja sitten on toki pieniä aukkoja mutta ajattelin kokeilla, että huomaako proffa, ettei mulla oo sanasta härvid kovin syvällistä analyysia... Kun ei nyt yksinkertaisesti vaan oo siitä juuri mitään sanottavaa! En ees tajuu, et mihin se niissä lauseissa viittaa! Keletti. (Eipä siksi, että mulla niin huikan syvällistä analyysia ole mistään, kunhan lämpikseni kirjoitan.)
Ja lämmöstä tulikin mieleeni, että tää tietokoneluokka, jossa kirjoitan on muuten tosi syvältä. Ihan jopa kirjaimellisesti, kun on metrejä maanpinnan alapuolella. Keskimäärin joka kirjastossa palelee, kun kauan istuu, muttei kyllä täällä helvetin esiasteessa. Luoja kun on kuuma! Näytän nykyään muutenkin siltä, kuin olisin haudasta lomalla, mutta se vain korostuu aina täältä lähtiessä: silmät kirvelee auringonvalosta ja olen aina ihan ihmettynyt, että sellaistakin kuin auringonpaiste ja lintujenlaulu on enää edes olemassa. Mutta nykyisellään siis kyllä tää kotiolot voittaa. :)
Muttamutta. Härifrån odottaa.