Sainpas kapustettua takaisin hevosen selkään, niin sanoakseni. Kaksi
viimeistä päivää on mennyt kyllä ihan harakoille gradun suhteen. Eikä
siinäkään nyt mitään, jos en pariin päivään kirjoita (although like
sand in glass, so go the days of our lives, eli kiirus tulee) mutta kun
en ole saanut yhtikäs mitään muutakaan aikaiseksi! Kämppä on niin
kaameessa kunnossa, että oksettaa. Paljon saa syytää konnan niskoille
muttei sentään ihan kaikkea. Multakin kun ihan perusasiat tuntuvat
välillä unohtuvan, kuten ettei kannata vatkata ketsuppipulloa, jos
kädessä on myös suolasirotin. Nyt tuo siivousprojekti on levinnyt niin
suureksi, etten ehdi millään koko homma hoitamaan kerralla ja puoliksi
en viitti aloittaa. Antaa paskan olla, niin sanoakseni. Kyllä se mua
jaksaa odottaa!
Mutta kohta on toinenkin osio analyysia valmis. Yksi sana puuttuu. Ja
sitten on toki pieniä aukkoja mutta ajattelin kokeilla, että huomaako
proffa, ettei mulla oo sanasta härvid
kovin syvällistä analyysia... Kun ei nyt yksinkertaisesti vaan oo siitä
juuri mitään sanottavaa! En ees tajuu, et mihin se niissä lauseissa
viittaa! Keletti. (Eipä siksi, että mulla niin huikan syvällistä
analyysia ole mistään, kunhan lämpikseni kirjoitan.)
Ja lämmöstä tulikin mieleeni, että tää tietokoneluokka, jossa kirjoitan
on muuten tosi syvältä. Ihan jopa kirjaimellisesti, kun on metrejä
maanpinnan alapuolella. Keskimäärin joka kirjastossa palelee, kun kauan
istuu, muttei kyllä täällä helvetin esiasteessa. Luoja kun on kuuma!
Näytän nykyään muutenkin siltä, kuin olisin haudasta lomalla, mutta se
vain korostuu aina täältä lähtiessä: silmät kirvelee auringonvalosta ja
olen aina ihan ihmettynyt, että sellaistakin kuin auringonpaiste ja
lintujenlaulu on enää edes olemassa. Mutta nykyisellään siis kyllä tää
kotiolot voittaa. :)
Muttamutta. Härifrån odottaa.
tiistai, 22. huhtikuu 2008
Kommentit