Vapusta on selvitty kunnialla. Oli kyllä sangen hallittu kokonaisuus, wiunat riitti, mutta niitä ei tullut otettua liikaa. Vappuaaton yönä toki humalainen keskustelu oli sangen ympäriämpäri yhden aiheen käsittelyä (perussettiä siis), joten kotiin kävellessäni viihdytin itseäni puolisen tuntia keinumalla. Tuulettuu pää nääs. Oon tehnyt sitä tässä jo tovin yön pimeydessä katseilta piilossa (ja aina keskimäärin maistissa, joten on vain ajan kysymys, koska tipahdan kesken vinhan vauhdinoton). Pitäisi kyllä mennä rasvaamaan vähän niitä saranoita, muuten tulee vielä sanomista, jos päätä täytyy alkaa tuulettaa joka yö (mikä sekin lienee pian mahdollista, kun kello käy ja gradu ei valmistu). Luin justiinsa pitkästä aikaa aina viihdyttävän Loen Supernaiivin. Siinä huomasin, että päähenkilöllä on vähän samanlaisia sijaistoimintoja. En ole siis maailmankaikkeudessa yksin (sotken siis taas fiktiiviset henkilöt todellisiin, mutta mitäpä tuosta). Vappupiknik oli leppoisa ja maukas, mutta kyllä päiväunet maittoi sellaisen reippailun jälkeen!
Täytyy kyllä sanoa, että krapulapäivän iltana (vai voiko sitä kutsua krapulapäiväksi, jos ei ole krapulaa?) mä olen aikasti seurankipeä. Just silleen tosi raskaasti, kun mitään ei jaksais tehdä, mut ei myöskään yksin köllötellä. Onneksi pääsin kaverin luo kattelemaan leffaa, niin sujui sekin ilta oikein mukavasti, ja pääsin kuitenkin aikaisin nukkumaankin.
Olin tänään tietty töissä, lähinnä kuolemassa hiljaa tylsyyteen. Ne pari hassua asiakasta, jotka meillä kävi, ei ehkä saaneet sitä parhainta palvelua, kun ihan yksinkertaisimpiinkaan kysymyksiin en osannut vastata. Ihan puusta pudonnut. Olisinpa saanut vaan jäädä kotiin kirjoittamaan g:tä, se meinaan luisti vähän sujuvammin. Vaikka kello on jo sata, ajattelin hetken raapustaa. Koska eihän mua enää väsytä, kun kotiin pääsin ja iltakin on jo korvalla... (mä pidän näemmä erityisen paljon sulkeista)