Mikä tarkoittaa luonnollisesti eläinlääkärissä käyntiä. Varasin jo ajan ensi viikkoon, ja Joomo saa matokuurin. Onneksi Joomo alkaa olla jo sen verran iso poika (viime aikoina 630 g), että pian voin antaa matokuurin itse, eläinlääkärissä se toimenpide on aika kauhea. (Jossain asiassa ollaan konnan kanssa siis ihan samaa mieltä.) Se kuuri truutataan suusta sisään suurinpiirtein konnan pituisella ruiskulla. Ei ole kivaa, ei. Onneksi Joomon nokka on aikas hyvällä mallilla, niin sitä ei tarvinne lyhentää. Nään vieläkin painajaisia siitä, kun se lyhennettiin pari vuotta sitten, ja lääkäritäti piti päästä kiinni ja leikkasi, ja konnan silmät pullistu päästä ihan kaameesti. Hyh!
Syksyntulon alkaa huomata myös siinä, että konna alkaa hyytyä. Heräämisaika on siirtynyt (mun ilokseni) tunnilla eteenpäin ja loppupäiväkin menee lähinnä kölliessä. En aio laittaa konnaa tänäkään talvena kunnon talviunille (koska olen jänishousu) mutta tänä talvena saisi edes se puolittainen talviuni toimia. Viime talvena kun siitä ei tullut yhtään mitään, konna oli pirteä joka päivä ja sen takia myös niin hillittömän nälkäinen, ettei mulla ollut sydäntä pitää sitä paastolla. Vaikka se olisi kyllä ihan konnan parhaaksi, kuulemma. Alkavan paastoilun takia me mennään nyt sinne matokuurille ja sitten mä karaisen itseni ja kaivan untuvatäkin esiin, koska mitä ilmeisemmin mun on pakko pitää patterit kiinni, että konna ymmärtäis, että on talvi. Möh.