Että kiukuttaa. Mä olen oikeesti ihan kelpo kodinhengetär monella mittarilla mitattuna paitsi kahdessa asiassa: kaupassa käynnissä ja roskien viennissä. Joka kerta, kun keittelen itselleni kaurapuuroa lounaaksi/päivälliseksi/iltapalaksi, ja kun vien haisevan pussukan roskikseen lupaan taas tehdä parannuksen. Tämä tapahtuu kerran viikossa. Surullista myös on, että usein, kun käyn kaupassa, ostan ruokaa Joomolle mutta unohdan omat ruuat kokonaan. Tuulihattu.

Otetaanpa esimerkiksi tämä päivä: petasin oikein sängyn, pesin pyykkiä, tein ruokaa (koska silloin sitä vielä oli) ja vieläpä tiskasin. Ajattelin käydä kaupassa myöhemmin, koska leipä loppui. Jymähdin kuitenkin telkkarin eteen kunnes oli myöhäistä käydä kaupassa. Päätin lähteä kävelylle, että unohtaisin nälän (todella surkeaa logiikkaa, tiedän). Unohdin kuitenkin roskapussin kotiin (ja sen ulosvienti saa taas jäädä hamaan tulevaisuuteen). Keletti! Lopulta kun tulin kotiin, päätin, että kaurapuuroa en kyllä syö (koska se on kuumaa ja tekeminen kestää jopa kolme minuuttia), joten päädyin viimeisiin riisimuroihin, jotka nekin oli parhaat päivänsä nähny, hyvä että loppuivat. Mulla on kyllä vielä kaksi kananmunaa, taidan tarkistaa ne seuraavaksi (etteivät esimerkiksi piipitä jo).

Ja huomenna teen parannuksen. Taas.