Nyt on valmistujaiskaffittelut kaffiteltu ja kivaa oli. Vaikka onhan kolmen kahvitilaisuuden pyörittäminen raskasta. Varsinkin, jos hommaa itselleen vahingossa jäätävän krapulan. Hyi minä!
Nyt on surku puserossa, kun vein Joomon tänään neljäksi päiväksi hoitoon. Lähden huomenna lomailemaan Mikkeliin enkä viitsi ottaa poikaa niin pitkälle automatkalle, kun ei se siitä niin nauti. En myöskään luota näihin kesäsäihin, paras siis että pikkuinen jää tänne kaupunkiin.Tällä kertaa ei kyllä itkettänyt hoitoon jättäminen (niin kuin ensimmäisellä kerralla) mutta hiukan huolestuttaa. Vaikka loistavasti aikaisemmatkin kerrat ovat menneet, hoitajalla on sentään hurjasti pitempi kokemus konnien kanssa ja kaksissa miehin taitaa olla aika rentoa... Mut silti! Taas saan taistella itseni kanssa, etten soittele tunnin välein.
Saapi nähdä millainen reissu on edessä, kun vanhusten kanssa olen reissussa, mut eiköhän se sujune. Uh! Kiva on kuitnekin päästä käymään taas Mikkelissä, lapsena vietin siellä sentään pitkiä pätkiä joka kesä.