Jos meillä onkin täällä yksi pirteä, on täällä myös yksi väsynyt pessaari. Oon viime päivinä kärsinyt jos jonkun asteista tuskastumista ja angstia gradun kanssa, mutta tänään sain kaivattua helpotusta, kun kävin proffan pakeilla. Ei tämmöinen tunteiden laidasta laitaan heittely enää käy näin vanhalle ihmiselle. :) Mutta olin tosi iloinen saamastani palautteesta! Kun tuntikausia on yksin pakertanut tekstiä itku kurkussa ja pää sumentuneena, ei enää oikein pysty pitämään perspektiiviä yllä. Ja sitten kun saa kuulla, että proffa on tykännyt mun analyysista, meinasin hypähtää ilosta kattoon (eipä siksi, kyllä siihen muutoksia tulee). Sen lisäksi sain vihdoin pääaineen kokonaisuuden kiinni!
En kuitenkaan jaksanut istua kirjoittamassa kuin viiteen, tuhma tyttö. Oli kauhea nälkä, ja kun poljin kotiin, oli ihme, etten ajanut penkkaan, kun haukottelin niin kovin. Sain kyllä ihan kelvollista tekstiä asiasta, jota en kyllä oikein ymmärrä. Hiukan selveni sentään. Josko GA:n jälkeen katsoisi vielä ne viimeiset kaksi sivua, et saisko niistä pari fiksunkuuloista lausetta aikaiseksi. Sitten voisi hyvin mielin taas olla töissä loppuviikon. Jee.
Mutta kovasti näyttää siltä, että tästäkin tytöstä vielä maisteri tulee. :)