Taas on pari tiukkaa työpäivää takana ja nyt mussa on harvinaisen vähän paikkoja, jotka EI sattuis. Oih! Pääsiäspyhät on toki edessä, ja niille on varattuna hauskaa puuhaa, mutta takaraivossa painaa myös tieto siitä, että gradu odottaa kirjoittajaansa ja tenttiinkin pitäisi lukea. Näihin viimeisiin tentteihin ei kauheasti kyllä motivaatiota riitä, ykköset kun sais niistä repäistyä, niin hyvä ois. Kiitos ja anteeksi. Jos rakastaa kirjoja, ei kannata ottaa kirjallisuutta sivuaineeksi, se kyllä saa tapettua kaiken innostuksen lukemiseen. Odotan sitä hetkeä, että saan lukea jonkun kirjan ilman, että samalla kalvaa huono omatunto siitä, että pitäisi lukea jotain ihan toista kirjaa. Kirjaa, joka normaalioloissa olisi kovinkin mieluista luettavaa, mutta kun se tulee tenttiin, ei millään jaksais. Olen kyllä tässä vuosien aikana oppinut kovasti hiljentämään sen pienen äänen takaraivossa. Joku voisi sanoa, että liiankin hyvin, kun valmistuminen vaan venyy ja venyy.
Odotan myös innolla kesälomaa. Kyselin jo pomolta, että kuinkas paljon sitä on tulossa. Se ihmetteli, et mitäs mä sitä jo maaliskuussa... Se on ainoa voima, jolla nyt jaksan puurtaa, että jos ensi kesänä mulla olisi ihka oikea kesäloma! Viime kesänäkin sain toki ihan kahdeksalta päivältä palkkaa mutta silloinkin oli joku tentti työn alla (sinänsä siis ihan hyvä, että niin ihanan helteisenä kesänä just mun lomalla oli hädin tuskin kymmenen astetta lämmintä ja satoi, ja satoi). Ensi kesänä on näillä näkymin vihdoin se oikea loma tiedossa, että pientä korvaustakin saa pelkästä kattoon sylkemisestä. Reissuun haluttaisi kovasti lähteä, mutta näillä tuloilla (ja varsinkin näillä menoilla) se tuskin onnistuu. Ellen sitten saa valmistujaislahjaksi rahaa. :) Jahka valmistun. Gradun kyllä saan varmasti pakerrettua, ainakin jonkunlaisen, mutta muistin juuri tässä päivänä muutamana, että siitähän pitää tehdä jos jonkun kokoista lyhennelmää. Kiviäkin kiinnostaa! Ne pitää onneksi tehdä suomeksi, mutta en usko sen helpottavan asiaa lainkaan, kun liikun sen verran syvissä vesissä ruotsin kieliopissa, ettei se noin vain suomeksi enää taivukaan. No, elämä on.
Ajattelin töissä, että kun kotia pääsen, niin kaadun suorilta jaloilta sänkyyn, mutta nyt kun olen kotona, kutkuttaisi nähdä kavereita. Itse siirtyminen ei kyllä hotsittais. Ollapa rikas, niin vois hurauttaa taksilla. Jos mulla olis joku superkyky, saisi se olla ajatuksen voimalla siirtyminen. Vips vain, niin pääsis paikasta toiseen. Voisin vahingossa ajautua vaikka salillekin. :) Ja kyllähän se viikonloppuja piristäisi, jos pääsisi jonnekin Pääsiäissaarille suulaamaan täältä pakkasesta. Mmmm...
Huomenna nukun niin pitkään kuin nukuttaa (siis toki konna mut herättää, mut sitten sen jälkeen taas)!