Mä olen kovin ylpeä sekä itsestäni että konnasta, koska Joomo on oppinut tänä kesänä käskyn: "Joomo, kierrä!" Se onkin tarpeen, koska konna on aina änkeemässä läpi paikoista, joista se ei mahdu, kuten pyörän pinnat tai tuolin jalat (varsinkin jos mä istun päällä se tuoli EI liiku, niin Superkonna kuin mulla onkin). Konna on vakuuttunut, että jos pää mahtuu, niin kilpikin mahtuu. Se jaksaa myös aika antaumuksella ahertaa, jos sen antaa. Yleensä seurauksena on vain tosi ärsyttävä ääni, kun kilpi kopisee. Nyt, kun käsky käy, ottaa konna pakkia ja kääntyy. Fint, va!
Tänään kyllä tapahtui jotain ihan hassua. Joomo yritti änkeä lattialle nostetun roskapussin taanne. Koska näin jo sieluni silmin, kuinka ne kaikki roskat suorastaan vyöryy pitkin keittiön lattiaa, käskytin konnaa. Joomo teki ahtaan U-käännöksen ja sitten kun naama jo näkyi, alkoi se heiluttamaan peräpäätään siinä roskiksen ja seinän välissä. Ihan hullua! Mitä lie uhosi siellä... Mä olen kylmäsydäminen enkä ole moisesta isottelusta moksiskaan, naurattamaan vaan pisti. Saattaahan toki ehkä kenties olla mahdollista, että uroskonnat levittää silleen jotain hajuja ympäriinsä (ota niistä nyt sitten selvää) mutta ele oli kyllä ihka ensimmäinen luontoaan tässä huushollissa. Höpsö. 630:lla grammalla ei vielä oikein saa  kylvettyä kauhua ympäristöönsä.