Eilen oli hartaasti odotettu vapaapäivä ja ihanan lämmintä. Olin aamupäivän Joomon kanssa pihalla, mentiin siellä maratoonia ympäriympäri. Asvaltti tuntuu vaan olevan turhan karhea kävelyalusta, konnan takajalat oli selkeesti kipeät, kun sisälle tultiin (mutta nurmikolla siis ei voi kävellä kuin pieniä pätkiä, se on ilmeisesti ihan liian tylsää).

Otin konnan mukaan, kun menin vanhempien luo syömään, ja alun arastelun jälkeen se sahasi sutjakkaasti parvekkeen ja olohuoneen väliä, tutki paikkoja ja loikoili auringonkiloissa. Me käytiin illalla vielä mökillä ja sielläkin konna pääsi tutkimaan paikkoja, lähinnä perunapeltoon seikkailemaan. Yllättävän vähän se sitä sotki, siksi annoin olla. Osa kurkuntaimista oli kuivunut kippuralle, vaikka perjantaina ne oli kasteltu, se vähän masensi mieltä.

Kotimatkan konna jo torkkuikin, ja meni heti nukkumaan, kun kotiin päästiin, oli vissiin ollut rankka ja pitkä päivä. Heräsin tänään kukonpieraisun aikaan ja pääsin kerrankin herättämään konnan (kosto on suloinen). Konna on kyllä aika aamuäreä, jos se herätetään. Missäköhän oppinut huonoille tavoille? :)

Ihan hyvä, että nyt ilmat viileni. Ehtii konnan jalatkin parantua ennen uusia koitoksia.