Tämänaamuinen keskustelu: "Joomo, alapa syömään, se on ihan hyvää." "Eihän tässä oo ees hedelmiä, en varmana syö!" Huoh. Kilpikonnilla on kissan luonne. Perälä kirjoittaa kirjassaan, että konnat preferoivat kuivattua ruokaa. Paitsi tämä. Kuivasin huolella (lue: mun äiti kuivasi) voikukan lehtiä viime kesänä, Joomon herkkua ja lisäksi todella terveellistä. Joomo ei kyllä oikein perusta näistä kuivatuista lehdistä, syön niitä muutaman ja silloinkin vain, jos ne syötetään kädestä. Normaalisti en syötä mitään kädestä, koska se on vaaralliseksi todettu (pieni mansikkainsidentti viime kesänä), ja koska konna kiinnostui kovasti sormista, vaikkei niissä mitään ruokaa olisi ollutkaan. Aina kannattaa maistaa, kokeeksi edes...

Ajattelin kuitenkin syöttää sille pari lehteä tänään, saisi kuitua. Esimerkiksi keittiön matto on oiva alusta tälle toimenpiteelle, koska kuivat lehdet eivät juuri murene... Muuten kaikki menikin ihan hyvin, konna söi pari lehteä kovalla halulla. Mulla on ne lehdet lasipurkissa ja kyseinen purkki oli siinä lattialla. Miten sattuikin valo osumaan siihen oikeasta kulmasta ja konna tajusi, että täällä on toinenkin konna! Syömiset unohtui siihen, kun piti alkaa uhota niin maan kauhiasti ja konuamaan mun syliin (mikä ei ollut kovin miellyttävää, koska mulla ei ollut housuja jalassa ja konnan kynnet on tosi tervävät). Mä en ensin edes tajunnut, että mikä sille tuli, ymmärsin toki oireet, mutten niiden syytä. Nyt konna saa mustasukkaisuuskohtauksen, jos mulla on se edes purkki kädessä.

Tule ulos sieltä, niin tapellaan!

Mihin se meni? (Konna juoksee - hassu näky!)

Onko se täällä? (Pieni rusketus tekisi poikaa mun jaloille, näky häikäisee)