Joomo on saanut nyt viime aikoina vähän uutta maisteltavaa. Taannoinen kesäkurpitsa oli menestys, kunhan alkukankeudesta selvittiin. Joomo tuntui pelkäävän sitä aluksi (nuuhkaisu, pää kilpeen, nuuhkaisu, pää kilpeen). :D Sittemmin se maistui hyvin, vaikkei nyt ihan ykköslemppariksi noussutkaan (onhan se nyt noin raakoines mustakin aika pölön makuista). Aiemmin talvella sama kävi kiivin kanssa. Silloin jätin kokeilun sikseen, olisi varmaan pitänyt jatkaa. Mutta oon itse sille niin allerginen, ettei sitä juuri tänne kannata ostaa. Edellispäivänä ostin punamangoldia (kyllä, palkkapäivä) ja tänään sekin oli uponnut. Ei siis vielä eilen. Mutta nyt, kun tulin kotiin sai Joomuska parasta kevätherkkua: voikukan lehtiä. Löysin ison puskan leikkikentältä ja piti oikein herättää kaveri syömään. Kohta se varmaan halkeaa. :D Opettavainen tuokio: voikukka sisältää runsaasti kalsiumia ja on konnalle siis erityisen hyväksi. Kohtaa saa jo varmaan kukkiakin, niistä pieni kukkaispoikani erityisesti tykkää.