Olipa kerran pieni Paavo Pesusieni, joka hihkui kiinalaisesta tehtaasta lähtiessään, että pääsisi ilahduttamaan pieniä suloisia lapsia. Vähänpä Paavo aavisti, että hänen kohtalonsa saisi myöhemmin kurjan käänteen, ja että hän joutuisi kanavapaketin kylkiäislahjaksi. Paljon ei siitä elo parantunut, kun mutkan kautta hän joutui kilpikonnan kaveriksi eikä suinkaan pienen lapsen unileluksi. Alkukättelyssä konna yritti syödä Paavon. Onneksi Paavo osoittautui syömäkelvottomaksi. Nykyään Paavo saa päivittäin runtua. Parhaimmillaan elo on sopuisaa ja nukutaan käsi kädessä, kuten tässä:



Paavoa on käytetty myös innovatiivisesti lämmön maksimointiin:



Mutta keskimäärin Paavoa vain tönitään ja tuupitaan pitkin päivää. Voi Paavo-parkaa!