Nimittäin tuolla nuorella miehellä. Tänään on menty tänttäränttää liki 11 tuntia, se on jo jotain! Keskimäärin uhoamisesta tulee mieleen nakkikioskin yöasiakkaat, Joomo ei sentään ole kännissä. Mutta tappelu- tai naintiseuraa pitäis löytää! Kilpikonna on hiljainen lemmikki, eipä juuri ääntele, mutta kilvenkolistelu tuo ilmeistä mielihyvää, sitä pitää paukuttaa pisin seiniä, kun kävelee. Lainaus Wilken Kilpikonnat-kirjasta: "Kilpikonna lemmikkinä tuo arkipäivään rauhaa ja levollisuutta." Niin.
Uusin ällitys on kirjahyllyn sokkelin kaivaminen. Ihan mulle ei ole valjennut, et mitä Joomo sillä yrittää: kiipeämistä vai läpitunkua? Mutta tuntikausia tätä jaksaa tehdä:


Lieneekö vain visuaalinen harha vai mikä, mutta musta toi alalauta on jo vähän sisäänpäin kääntynyt...

Tässä vielä naamagalleria tämänpäiväisestä, kun loikoilin lattialla ja konna oli ihan leuassa kiinni: