Tää mun pikku flunssa osoittautuikin vähän vakavammaksi taudiksi, nimittäin keuhkokuumeeksi. Sellaiseksi mukavaksi viruksen aiheuttamaksi, johon ei siis antibiootit pure. Nyt olen siis sidottuna sänkyyn, lääkäri kielsi mua rasittamasta itseäni edes kaupassa käynnillä. Äiti kävi kaupassa, nyt ruokaa on pienelle armeijalle. Ei vaan nälätä yhtään, syön kellon mukaan. Lisäksi mut määrättiin juomaan ämpärillinen lämmintä joka päivä. Kuuliaisesti olen hörppinyt kamomillateetä, mustaherukkamehua ja salviateetä. Yritä siinä sitten nukkua, kun pitää juosta vessassa koko ajan.
Olo on kyllä ihan hyvä, mutta riehua en edes jaksaisi. Eilinen lääkärikäyntikin otti voimille. Koska mulla oli aamulla niin hyvä olo, niin tottahan mä pyörällä lähdin liikenteeseen. Ei niin loistokas ajatus... Kävin vielä kirjastossa hakemassa ajavietettä, mutta en ole oikein jaksanut lukea, saati katsoa elokuvia. Puoli tuntia jaksan, sitten pitää ottaa torkut.
Soitin eilen eläinlääkärille Espooseen, koska tällä hetkellä ei Turussa ole konniin erikoistunutta lääkäriä töissä (Joomon omalääkäri kun on äitiyslomalla). Ilmeistä tartunavaaraa ei ole, mutta olen yrittänyt olla klääppimättä konnaa. Konna itse ei ole kyllä tehnyt sitä helpoksi. En tiedä, mikä sitä oikein riivaa. Se ei anna mun nukkua, ja kun se on saanut kyörättyä mut ylös sängystä, se seuraa mua koko ajan ja istuu jalkapöydällä. Tai no, kököttää. Lieneekö se ollut viime aikoina niin yksinäinen, että ottaa nyt kaiken irti, kun kotona olen, vai mahtaako se vaistota, että äitylillä ei ole kaikki ihan hyvin. Mene ja tiedä.