Eilinen, 8.3., oli suuri ja merkittävä päivä. Olihan sentään naistenpäivä ja vanhempieni hääpäivä. Nyt se jää henkilökohtaiseen historiikkiini myös päiväksi, jolloin parisuhteeni virallistettiin. Konnan kanssa siis. Vai adoptioksiko sitä nyt pitäisi kutsua. Joomo on siis virallisesti mun, oikein kolmesivuisen lahjakirjan mukaan.

Liikutun helposti, mutta itken kunnolla harvoin. Paitsi eilen. Oli se sen verran odotettu ja kaivattu hetki, että kyyneleet alkoi valua heti, kun tajusin mistä paperista oli kyse. Pedanttina naisena luen yleensä huolella paperit, jotka allekirjoitan, paitsi eilen. (Asenteella joo, joo, joo, mihin mä laitan nimeni?)

Joomo on asiasta ilmeisen piittaamaton. Juhlan kunniaksi se pissasi keittiön matolle, hurraa! Jaksoi hän kuitenkin lämmittää äitylin mieltä tulemalla kutsusta luokse. :)